TAUSTATIEDOT

Nintendon kolmas kotikonsoli, Nintendo 64, julkistettiin ensi kertaa yleisölle Nintendon omassa tapahtumassa, Spaceworldissa, 24. marraskuuta, 1995. Työnimellä Project Reality kulkenut kone sai uuden nimen Ultra 64, koneen bittimäärän mukaan. Nimi muuttui sitten myöhemmin Nintendo 64:ksi. Nintendo 64 julkaistiin Japanissa 23. kesäkuuta 1996, Amerikassa 29. syyskuuta 1996, Euroopassa ja Australiassa 1. maaliskuuta 1997, sekä Ranskassa 1. syyskuuta 1997. Julkaisu venyi moneen otteeseen, yleinen syy tälle uskotaan olevan pelisuunnittelija Shigeru Miyamoton toiveet saada tehdä Super Mario 64 täydelliseksi ilman kiirehtimistä. Tämä kuitenkin johti siihen, että pahin kilpailija Sonyn PlayStation sai puolentoista vuoden etumatkan.

Nintendo 64 oli aikansa tehokkain konsoli, mutta se ei ratsastanut vain tehoillaan. Suurimpana innovaationa täytyy mainita analogitikku, joka sittemmin vakiinnutti paikkansa jokaisessa myöhemmin ilmestyneessä konsolissa. Myös saman sukupolven konsolivalmistajat suunnittelivat ohjaimensa uudestaan sisällyttämään analogisen ohjauksen.

Koneen tehot ja neljä ohjainporttia kannustivat monia pelifirmoja luomaan erilaisia moninpelejä.

Koneen viimeinen peli ei yllättäen ollut Nintendon oma, vaan Activisionin Tony Hawk's Pro Skater 3. Se julkaistiin vain USA:ssa, 20.8.2002.

Kaikenkaikkiaan Nintendo 64 myi noin 33 miljoonaa, eli kohtalaisesti, tosin tämä lukuhan oli toki pettymys verrattuna 100 miljoonaan PlayStationiin, tai vaikka Nintendon vanhempiin konsoleihin (NES 62 miljoonaa, SNES 49 miljoonaa). Parhaiten Nintendo 64 menestyi Amerikassa, jossa onkin yli puolet maailman N64-koneista. Japanissa Nintendo 64 möi 5,5 miljoonaa, Pohjois-ja Etelä-Amerikoissa 20,6 miljoonaa ja muualla maailmassa 6,8 miljoonaa.

Konsolivallan vaihtumista on spekuloitu paljon, useimmiten liittyen imagoasioihin ja peliväestön muuttumiseen. Nintendon valinta pitää medianaan vanhentuneena pidettyjä pelikasetteja saa myös arvostelua. Yleisesti uskotaankin, että esim. Squaresoft siirtyi tekemään Final Fantasyja PlayStationille juuri pelikasettien takia. Koska aihe on yksi pelimaailman kuumia perunoita, ja merkittävä kohta pelihistoriassa, asiaa sietää tutkia tarkemminkin.

MEDIA

Nintendo 64 käyttää pelimedianaan kämmenen kokoisia pelikasetteja, joiden koko vaihteli 64 megabitistä 512 megabittiin, eli 8-64 megatavua. CD:eille taas mahtuu 650 megatavua.

Pelikasettien ongelmia olivat siis tilanpuute, sekä kalleus. Siinä missä CD:n valmistaminen maksoi 10 senttiä, pelikasetin valmistaminen maksoi 25 dollaria. Tämä johti suurempiin riskeihin pelivalmistajille, ja tämä taas pelijulkaisujen vähäisempään määrään. Toisaalta pelien yleinen laatu pysyi näin parempana. Tosin pelit olivat luonnollisesti kalliimpia myös kuluttajille. CD-levyjen suuri kapasiteetti taas mahdollisti videoanimaatioiden ja puheen lisäämistä peleihin suurissa määrissä. Ensimmäinen Nintendo 64-peli, Super Mario 64, oli siis 64 megabitin kokoinen, mutta ajan mittaan kasettien koot kasvoivat, sekä pakkausmenetelmät tehostuivat. Vuoden 1999 lopulla Capcom tekikin mahdottomaksi luullun työn, ja mahdutti 512 megabitin kasetille kahden CD:n kokoisen Resident Evil 2:en kokonaisuudessaan.

Pelikaseteilla on kuitenkin omat hyvät puolensa, kuten:

-Ei latausaikoja
-Tallennus suoraan kasetille
-Pelien kestävyys
-Pelilaitteen kestävyys (Ei liikkuvia osia tai lukupäitä)
-Lisämuistin tai lisächippien lisääminen kaseteille (Kuten Super Nintendon Super FX)
-Piratismi erittäin vaikeaa
-Parempi äänenlaatu kuin CD:eissä. Sampling rate: 48.0 khz, CD-tasoinen on 44.1 khz. (Näin siis teoriassa, käytännössä tälle ei oikeastaan kannattanut uhrata lisätilaa)

Nintendon valinta pitäytyä pelikaseteissa juontui pääasiassa bisnesmielessä piratismin estosta, ja pelimielessä latausaikojen puutteesta.

TEKNISET TIEDOT

PROSESSORIT:
CPU: Custom 93.75 MHz MIPS R4300i series 64-bit RISC CPU
-Bandwidth: 250 MB/s
-100 MFLOPS (Million FLoating point Operations Per Second)
-100 MIPS (Million Instructions Per Second)

Grafiikkaprosessori: SGI 62.5 MHz RCP (Reality Co-Processor), jossa kaksi aliprosessoria:
RSP (Reality Signal Processor), Ohjaa 3D grafiikkaa ja äänitoimintoja.
RDP (Reality Drawing Processor), hoitaa kaikki pikselinpiirto-ominaisuudet, kuten:
-Z-buffering
-Anti-aliasing
-Texture mapping
-Trilinear filtered mipmap interpolation
-Perspective correction
-Environment mapping

150,000 polygonia/sekunnissa, kun kaikki RDP-prosessorin erikoisefektit päällä.

MUISTI:
4.5 MB Rambus RDRAM (Nostettavissa 4 MB Expansion Pakin kanssa)
Bandwidth: 562.5 MB/s
Bus: Custom 9-bit Rambus at 500 MHz (max)

VIDEO:
Resoluutio: 256x224-640x480 pikseliä.
Video ulostulot: RF, Stereo A/V, S-Video
Värit: 21-bit colour video output, 32-bit RGPA, pixel colour frame buffer support. 16,8 miljoonaa väriä (32.000 ruudulla)

AUDIO:
16 bit ADPCM stereo
-Channels: 100 PCM max. (keskimäärin 16-24)
-Sampling: 48 KHz max. (44.1 KHz on CD-tasoa)

Dolby Surround (Jos peli sitä tarjoaa)

KOKO:
260 x 190 x 73 mm

PAINO:
1,1 kiloa

LISÄVARUSTEET

Pelien kansissa on ikonein merkitty lisälaitteet, joita se tukee. Käsittelen seuraavassa kaikki Nintendon omat lisälaitteet. Muilta laitevalmistajilta on kyllä tullut myös mm. arcade-tikkuja ja rattiohjaimia. Erikoisuutena mainittakoon Nintendon lisensoima, mutta ASCIIn valmistama Turicon 64, kalastusohjain. Mukana kuvassa myös ainoa ohjainta tukeva peli, Nintendon/HALin "Itoi Shigesato Bass Tsuri No. 1 Ketteihan!".

Tässä kuva Nintendon omista länsimaissa julkaistuista lisävarusteista. Mukana kuvassa myös RF-switch ja Cleaning Kit.

RUMBLE PAK

Rumble Pak on ohjaimen alapuolella olevaan aukkoon kiinnittyvä, kahdella AAA-patterilla toimiva laite, joka tärisee pelin tapahtumien mukana. Ensimmäinen peli, joka tätä hyödynsi, oli Lylat Wars (Nimi Amerikassa StarFox 64), ja laite tulikin pelin mukana, isossa laatikossa. Myöhemmin laitetta sai toki ostaa myös erikseen. Suurin osa peleistä Lylat Warsin jälkeen tuki Rumble Pakia. Lisäksi mainittakoon, että Japanissa kaksi varhaista peliä, Mario 64 ja Wave Race 64, julkaistiin aikoinaan uudelleen sisältäen Rumble Pak-tuen.

CONTROLLER PAK

Controller Pak on niin ikään ohjaimen alapuolella olevaan aukkoon menevä laite, muistikortti. Useimmissa peleissä, jotka eivät olleet Nintendon itsensä valmistamia, ei ollut tallennusmahdollisuutta sisäänrakennettuna pelikasettiin, joten tätä tarvittiin pelin tallentamiseen. Jotkut pelit, kuten esim. Wave Race 64, sisälsivät kyllä kasettitallennuksen, mutta tarjosivat myös mahdollisuutta tallentaa esim. aikoja muistikortille.

TRANSFER PAK

Transfer Pak tuli alunperin Pokemon Stadiumin mukana, mutta sitä myytiin myös erikseen. Laite asetettiin ohjaimeen kiinni, ja laitteeseen taasen laitettiin Game Boy peli. Transfer Pakin avulla saatiin Game Boy-pelejä ja Nintendo 64-pelejä linkitettyä keskenään. Sait mm. siirrettyä Game Boy pelien Pokemoneja Nintendo 64:n Pokemon Stadiumille taistelemaan. Transfer Pakia käytetään myös 64DD-lisälaitteen kanssa. (kts. lisää alapuolelta)

VRS

VRS tarkoittaa Voice Recognition Systemiä. (Tunnetaan myös nimellä VRU, eli Voice Recognition Unit) Se on mikrofoni, jolla pääsi antamaan äänikomentoja peliin. Ensimmäinen peli joka tätä tuki, ja jonka mukana se tuli, oli Hey, You! Pikachu (Japanissa: Pikachu Genki Dechu). Peli julkaistiin länsimaissa vain USA:ssa. Nintendo 64:llä on vain yksi toinen peli, joka mikrofonia käyttää: junasimulaattori Densha de Go! 64. (Peliä myytiin joko mikrofonin kanssa tai ilman. Tällä pelillä oli myös oma junaohjaimensa. Peli myytiin erikseen.)

EXPANSION PAK

Expansion Pak antaa Nintendo 64:lle 4 MB lisää RAM-muistia. Peleissä, jotka eivät ole suunniteltu hyödyntämään tätä lisämuistia, ei tapahdu mitään muutosta. Mutta tätä hyödyntävät pelit esimerkiksi pyörivät paremmin ja/tai tarjoavat mahdollisuuden korkeampaan resoluutioon. Expansion Pak suunniteltiin alunperin 64DD:tä varten, jota ilman se ei voi toimia, mutta tarina kertoo, että Acclaim otti Turok 2:ta suunnitellessan "omin luvin" Expansion Pakin käyttöön, heille enemmän tai vähemmän turhasta 64DD-paketistaan. Kun sitten Nintendo näki Turok 2:en E3-messuilla pyörimässä korkealla resoluutiolla, päättivät he vapauttaa Pakin yleiseen pelikäyttöön, lisäten pelintekijöiden mahdollisuuksia. Usea peli hyödyntää laitetta, mutta muutama peli peräti vaatii tämän laitteen toimiakseen: Donkey Kong 64, Zelda: Majora's Mask sekä tietyt osiot Perfect Darkissa, Stunt Racer 64:ssä ja StarCraft 64:ssä. Expansion Pakia myytiin erikseen, mutta ensimmäisen laitetta vaativan pelin tullessa, se paketoitiin pelin mukaan. (Donkey Kong 64). Expansion Pakin mukana tuli muovinpala nimeltään Ejector Pak, jolla sai nostettua muistipalikan pois koneesta. Expansion Pak laitetaan koneen etuosassa olevan muistipalan tilalle, tuon palan virallinen nimi taas on Jumper Pak. Lisää kuvia: Poisto, laitto.

Seuraavassa lista kaikista Expansion Pakia hyödyntävistä peleistä. (Sisältää pelit myös PAL-alueen ulkopuolelta.) Muutamista PAL-alueen peleistä on kuitenkin unohtunut Expansion Pak merkki kannesta, joten täydellisen listan tekeminen on tästä syystä vaikeaa. Seuraavassa listassa on kuitenkin kaikki tällaiset merkittömätkin pelit, ja näiden poikkeuspelien kohdalla on maininta asiasta.

ERIKOISJULKAISUT

Nintendo 64:ää myytiin valtavan monessa eri muodossa. On olemassa eri pakkauksilla ja pelisisällöillä olevia versioita, sekä kokonaan erivärisiä ja muotoisia konsoleita. Seuraavassa näistä (suurin?) osa. Eri paketteja oli normaalin, (Eurooppa, Japani) pelittömän paketin lisäksi:

-MARIO PAK. Sis. musta konsoli, harmaa ohjain ja Super Mario 64-peli. Normaalia pakkausta ympäröi Mario Pak-pahvi.
-F-1 WORLD GRAND PRIX-SET. Sis. musta konsoli, harmaa ohjain ja F-1 World Grand Prix-peli.
-GOLDENEYE-SET. Sis. musta konsoli, harmaa ohjain ja Goldeneye peli. Normaalia pakkausta ympäröi Goldeneye-pahvi.
-STAR WARS: EPISODE 1 RACER LIMITED EDITION-SET. Sis. musta konsoli, harmaa ohjain ja Star Wars: Episode I Racer-peli.
-DONKEY KONG PAK. Sis. musta konsoli, harmaa ohjain, Donkey Kong 64-peli ja Expansion Pak. Amerikassa pakkaus sisälsi läpinäkyvän Jungle Green-konsolin ja ohjaimen.
-ATOMIC PURPLE SET. Sis. musta konsoli ja kaksi ohjainta, harmaa sekä Atomic Purple. Oli myynnissä vain Amerikassa.
-LIMITED GOLD EDITION. Sis. musta konsoli, kultainen ohjain. Amerikassa setti oli myynnissä vain Toys'R'Us-lelukaupassa.
-PIKACHU NINTENDO 64. Sis. sininen/keltainen konsoli ja sininen/keltainen ohjain, jossa lukee "Pokemon". Kone on normaalia leveämpi, ja oikealla puolella on Pikachun kohokuva. Virtanappi on Poke-pallon muotoinen, ja reset-nappi on Pikachun jalassa. Kun virta on päällä, Pikachun posket hehkuvat punaisina. Amerikassa PIKACHU 64 SET sisälsi koneen lisäksi Hey, you! Pikachu-pelin, VRU-mikrofonin sekä taskukellon. Oli myynnissä vain Toys'R'Us-lelukaupassa. Japanissa Pikachu-konsolia sai kahdella eri värillä, sinisellä tai oranssilla yläosalla, alapuolen ollessa keltainen. Näiden koneiden ohjaimissa ei lue "Pokemon", vaan "Pikachu".
-POKEMON STADIUM BATTLE SET. Sis. Pokemoneilla koristeltu sininen/keltainen konsoli, keltainen/sininen ohjain, Pokemon Stadium-peli ja Transfer Pak. Australiassa Pokemon-konsolia myytiin ilman peliä ja Transfer Pakia, mutta "I choose you Pikachu"-videokasetin kera. Amerikassa POKEMON STADIUM BATTLE SET taasen koostui itse pelistä, normaalista mustasta konsolista ja kahdesta ohjaimesta (harmaa ja Atomic Purple), Pokemon-keräilykortista ja keräilykirjasesta.
-LIMITED EDITION GOLD CONTROL DECK. Amerikassa vain Toys'R'Us-lelukaupassa oli tarjolla paketti, joka sisälsi kokonaan kultaisen konsolin, sekä kaksi kultaista ohjainta. Japanin GOLD MODEL sisälsi kultaisen koneen ja yhden kultaisen ohjaimen.
-EXTREME GREEN SET. Sis. mustan konsolin ja Extreme Green-ohjaimen. Oli niinikään myynnissä vain Amerikassa ja vain Toys'R'Us-lelukaupassa.

Nintendo 64:lle oli alusta alkean tarjolla kuuden eri väristä ohjainta. Harmaa, punainen, vihreä, keltainen, musta ja sininen. Mutta myös suuret määrät erikoisohjaimia julkaistiin. Mario Kartia myytiin Japanissa sekä erikseen, että Musta/harmaa ohjaimen kanssa ja Japanissa tuli Ocarina of Timen kunniaksi ulos kultainen ohjain (eli sama, joka myöhemmin tuli länsimaissa konsolipakettien mukana), kahdella erilaisella pakkauksella (kultainen ja valkoinen). Amerikassa kultaista ohjainta sai ostaa erikseen vain Toys'R'Usista.

Lisäksi Amerikassa oli mahdollista tilata Nintendo Power-lehden kautta heidän sadatta numeroaan juhlistava kultainen ohjain. Ohjain on muuten kuin normaalikin kultainen ohjain, mutta sen yläosaan on liimattu mustan ja kullanvärinen pieni laatta, jossa lukee "NINTENDO POWER 100". Amerikassa Donkey Kong 64:n julkaisun aikaan Nintendo Powerin kautta oli saatavana keltainen ohjain, jonka sakarat oli väritetty kuin banaanin päät. Nintendo Powerin kautta julkaistiin vielä kolmaskin erikoisohjain, ohjain jossa oli musta alaosa ja hopeinen yläosa, ja ohjaimen päällä luki MILLENNIUM 2000. Ohjaimessa oli myös Start-nappia lukuunottamatta mustat napit, ristiohjain ja analogitikun alaosa. Millennium-ohjaimia on olemassa vain 1000 kappaletta, ja niitä sai lehden kilpailuista ja tilauslahjoina.

Vuoden 1999 lopussa Nintendo julkaisi konsolista läpinäkyvillä värikuorilla varustettuja konsoleita, sävy sävyyn olevalla ohjaimella. Näitä värejä olivat: harmaa (Smoke), vihreä (Jungle), punainen (Watermelon), violetti (Grape), oranssi (Fire) ja sininen (Ice). Kuutta läpinäkyvää ohjainta myytiin myös erikseen, mutta vain Amerikassa ja Australiassa, tosin Japanissa näistä sai ostaa yhtä, Ice Blueta. Japanissa taas tuli ulos kaksi kaksiväristä variaatiota (samanvärisillä ohjaimilla), Clear Blue ja Clear Red. 64DD:n julkaisun aikoihin sai Japanista ostaa läpinäkyvää harmaata konetta, ja tästä tuli sitten myöhemmin osa kuuden värin sarjaa. Clear Blue-konsoli saapui myöhemmin myös Eurooppaan, Super Mario 64-pelin kanssa paketoituna. Ja vielä mitä tulee läpinäkyviin värillisiin koneisiin, aivan loppuvaiheessa Japanilaisesta kauppaketjusta Daieista sai ostaa Daiei Hawks Limited Editionia. Läpinäkyvä oranssi yläosa ja läpinäkyvä musta alaosa, sekä samanlainen ohjain. Toinen vain tietystä japanilaisesta kaupasta saatu malli oli Justco 30th Anniversary edition, Harmaa yläosa ja kirkas alaosa. Nämä kaksi viimeistä ovat varmaankin harvinaisimpia Nintendo 64-malleja. Japanissa oli muitakin kauppasidonnaisia laitteita, kuten esimerkiksi tämä Hello Mack-kaupan musta-harmaa erikoisohjain, jonka päällä on pieni leijona-logo.

Kaiken kaikkiaan Nintendo 64:n virallisesta ohjaimesta on (ainakin) 28 eri värivariaatiota, kun mukaan ei vielä edes lasketa eri tavalla paketoituja versioita samanvärisestä ohjaimesta.

KUVANLAATU

Tämä ansaitsee ehdottomasti oman otsikkonsa. Nimittäin loppupään Nintendo 64:t, tarkemmin sanottuna läpinäkyvät, värilliset koneet, antavat selkeästi parempaa ja terävämpää kuvanlaatua kuin vanhat, mustat koneet. Ero on todella silminnähtävä, ja jos otat Nintendo 64:n vähänkin tosissaan, on tällaisen koneen hankinta yksinkertaisesti pakko.

On kuitenkin raportoitu, että aivan kaikissa värillisissäkään koneissa ei parannusta ole, joten on loogista, että kuoret vaihtuivat ensin, ja sisuskalut myöhemmin. Siitä, mistä sarjanumerosta lähtien paremmat koneet alkoivat, on lisää keskustelua täällä.

HARVINAISUUDET

Harvinaisimmat, halutuimmat ja/tai arvokkaimmat PAL-pelit ovat varmaankin loppupään julkaisujen kermaa edustavat Paper Mario ja Conker's Bad Fur Day. Suomessa Conker jäi jopa virallisesti julkaisematta, tosin jotkin pelikaupat harrastivat harmaatuontia.

Japanin tarjonnan kärkeä ovat Treasuren (Ikaruga, Radiant Silvergun) pelit Sin and Punishment sekä Bakuretsu Muteki Bangaioh. Jälkimmäistä tuotettiin vain 10,000 kappaletta.

Kenties harvinaisin Nintendo 64-julkaisu taitaa olla StarCraft 64:n PAL-versio, joka julkaistiin vain Australiassa, säälittävät 5,000 kappaletta. Hinta eBayssa useimmiten yli 100 euroa. Kenties kallein Nintendo 64 peli taas on täyskuntoinen Clayfighter 63 1/3: Sculptor's Cut. Sculptor's Cut on julkaistu vain USA:ssa ja siellä se oli vain vuokralla. Pelejä ei muutenkaan tehty montaa, joten mikäli pelille vuokrauksen jäljiltä vielä löytyy kotelo ja ohjeet, on hinta varmaankin lähellä 150 euroa eBayssa.

Kenties kummallisin Nintendo 64-julkaisu oli "luovuuspeli" Mario no Photopi, jonka pelikasetissa oli kaksi paikkaa SmartMedian muistikorteille. Näille pystyi tallentamaan muokkaamiaan kuvia. SmartMedia muodossa ilmestyi myös kolme erikoismuistikorttia, joissa oli kuvia Animal Forestista, Bombermanista ja Yoshista.

The Legend of Zelda: Majora's Maskista julkaistiin vain Euroopassa myös erikoispainos, Limited Edition Adventure Set. Paketti sisältää itse pelin lisäksi mm. soundtrack-CD:n, T-paidan ja rannekellon. Pakettia ei saanut ostaa kaupoista, vaan sitä jaettiin yleisölle promootioiden ja kilpailujen kautta. Erittäin harvinainen, pakettia valmistettiin vain 1000 kappaletta. Ebayssa kannattaa varautua maksamaan 400+ euroa, kun näitä harvoin myyntiin eksyy.

Tässä lista englanninkielisistä Nintendo 64-peleistä. Normaalisti kirjoitetulla pelillä on PAL-julkaisu, ja kursiivilla kirjoitettu on ilmestynyt länsimaissa vain Amerikassa. Joitakin pelejä on kyllä ilmestynyt PALina, mutta ei Euroopassa, sillä Australia kuuluu PAL-alueeseen. Nämä poikkeukset mainitaan suluissa pelin perässä. Muita mahdollisia suluissa olevia mainintoja ovat pelin mukana tulleet lisälaitteet, sekä PAL-pelin mahdollinen poikkeava nimi Amerikassa.

PAL-peleille löytyy myös tiedot julkaisijoista sekä julkaisupäivämääristä.

Jos huomaat listassa virheen, ota ihmeessä yhteyttä, ja kerro siitä.

64DD on Nintendo 64:n EXT-porttiin kytkettävä lisälaite. Nimen DD-osio tulee joko sanoista Disc Drive tai Dynamic Drive, riippuen keneltä kysyy. Alunperin laite julkistettiin jo vuoden 1995 Spaceworldissa, samaan aikaan itse Nintendo 64:n kanssa, ja sen luvattiin ilmestyvän pian Nintendo 64:n tulon jälkeen. Lopulta laite sitten ilmestyi vasta 4 vuoden päästä, 1999. Enemmän tai vähemmän tuhoon tuomittuna.

64DD käyttää medianaan hieman korppuja isompia, sentin paksuisia diskettejä. Disketeille mahtuu tavaraa 64,45 megatavua, kun taas esim. Mario 64:n pelikasetti oli 64 megabittiä, eli 8 kertaa vähemmän. Yksi syy Nintendolle tehdä 64DD oli juuri lisätilan saaminen, mutta sitäkin tärkeämpää oli pelien valmistamisen huikeasti halvemmat kustannukset verrattuna pelikasetteihin. Ilahduttavasti lataustauot ovat erittäin siedettäviä, maksimissaan pari-kolme sekuntia. Tosin kaikissa peleissä ei edes ole taukoja.

Disketeissä oli myös max. 38,44 megatavua vapaata tilaa, johon voitiin normaalien pelitallennusten lisäksi tallentaa myös esim. ympäristön muutoksia. (Tekeillä oli mm. Zelda, jossa jalanjäljet säilyivät rantahiekassa, miekaniskut puunrungoissa). Ja myöhemmin GameCubellekin tullut Doshin the Giant tarjosi aikanaan konsoleilla ennenäkemätöntä maastonmuokkausta.

Koneessa oli myös nettimahdollisuus; mukana tuli modeemi (28.8Kbps), puhelinkaapeli ja disketti DD:n omaan RandNet-verkkoon pääsemiseksi. Netissä pääsit mm. lähettelemään kavereille sähköpostia. DD:lle tuli myös näppäimistö, tosin Randnet-disketti on ainoa softa, joka sitä hyödyntää, ja nettiä ei tietenkään enää tueta.

DD vaatii emokoneelta Expansion Pakin, mutta se tuli DD:n mukana vakiona. Emokoneen on oltava japanilainen.

Koska Nintendo oli suunnitellut 64DD:tä melkein yhtä kauan kuin itse Nintendo 64:ääkin, oltiin sitä myös mainostettu pelintekijöille. Yllättävän moni peli aloittikin kehityksensä 64DD:llä, mutta kun 64DD:n tulo kesti ja kesti, niin varsin moni peli muutettiinkin pikkuhiljaa kasettimuotoon. (Kuten Ocarina of Time, Animal Forest, Paper Mario, Pokemon Stadium, Ogre Battle, Mission Impossible, Hybrid Heaven, Banjo-Kazooie 2, Donkey Kong 64 ja Kirby 64. Kokonaan julkaisematta jäivät mm. Mario 64 2 ja surullisenkuuluisa, 7 vuotta kehitetty Mother 3)

Kaiken järjen mukaan DD:n ei olisi pitänyt enää ilmestyä. Niin loppusuoralla Nintendo 64:n kanssa kuitenkin oltiin. Mutta kaipa Nintendo halusi vain olla sanansa mittaisia; oltiinhan laitetta lupailtu jo vuosikausia. Yksi suosittu spekulaatio on myös se, että Nintendo halusi kokeilla nettitoimintoja ja �pelaamista.

Olen kuitenkin erittäin iloinen, että se julkaistiin. Ja samalla surullinen, että se oli jo vajaan vuoden päästä historiaa. Niin paljon käyttämätöntä potentiaalia siinä on. Laite tuli ulos siis vain Japanissa, ja tuotantoluvut ovat jossakin 12 000-15 000 paikkeilla. Eli se on helposti yksi maailman harvinaisimmasta pelikoneista. Laitteelle julkaistiin 9 peliä, joista kohta lyhyet arviot.

RandNet Starter Kit. Pakettiin kuuluu itse 64DD, Expansion Pak, modeemi, puhelinkaapeli sekä RandNet-disketti. Aikoinaan Japanissa, laitteen ja pelien osto oli jokseenkin ihmeellinen järjestely, kuukausi-osamaksuineen ja nettitilauksineen. Koneen omistajat saivat DD:n lyhyen elämän aikana postissa yhden pelin kuukaudessa. Kirvelevää onkin, että Miyamoto ehti kertoa, että Ocarina of Timen laajennus oli jo valmis, ja että se oli seuraavan kuukauden peli� Ja DD kuopattiin kuukautta ennen. Teoriassa on siis mahdollista, että näitä ehdittiin jopa valmistaa, eli jos joku löytää, niin voin siitä jotain pientä maksaa. (Kyseessä siis oli uusia alueita sisältävä laajennus, ei se Cubellekin tullut Master Quest-lämmittely.)

KYOJIN NO DOSHIN (Doshin the Giant)

Moni varmasti tietää tämän GameCubelta, onhan pelin isoa, keltaista jättiläistä vaikea unohtaa. Pelin tarkoitushan on nostaa ja laskea maaperää, siirrellä puita ja rakennuksia, jne. että trooppisen saariryhmän kyläläiset rakastavat sinua. Tai sitten voit olla pahis, ja talloa kaikkea alleen. Loppujen lopuksi tarkoituksena on tekojen kautta saada kyläläiset rakentamaan keltaiselle jumalallemme 16 eri monumenttia. Kuten kaikki DD-pelit, tämäkin on siis japaninkielinen, mutta onneksi kyläläiset ilmaisevat mielihalujaan yleismaailmallisin kuva-ikonein.

Peli on yllättävän koukuttava, ja suosittelen lämpimästi tutustumaan Cube-versioon. (Joka on sujuvamman ohjauksen ja monipuolisemman sisällön lisäksi myös äärettömästi kauniimpi.)

MARIO ARTIST: PAINT STUDIO

Kaikkihan ovat varmasti joskus leikkineet tietokoneen piirustusohjelman kanssa? MA: Paint Studio on juuri sitä samaa. Eri työkaluja on varsin mukavasti ja clip-arttien seasta löytyy runsaasti kuvia Mariosta, Zeldasta, ym. hahmoista ja peleistä. Pystyt myös tekemään lyhyitä animaatioita kuvillasi. Paint Studion mukana tuli myös hiiri, jota myös kaikki muut Mario Artistit tukevat. Lisäksi voit tuoda ohjelmaan omia kuviasi, joko Transfer Pakin ja Game Boy Cameran kautta, tai sitten liittämällä esim. videokameran, videonauhurin/DVD:n, tai vaikka toisen pelikonsolin myöhemmin esiteltävällä Capture Cartridgella. (Koko Paint Studio-paketti)

MARIO ARTIST: POLYGON STUDIO

Mutta Paint ei ole mitään verrattuna Polygon Studioon. Polygon Studio on uskomattoman monipuolinen ja tehokas työkalu kolmiulotteisten objektien tekoa varten. Minun on erittäin vaikea keksiä, mitä tällä EI voisi tehdä. Ja toki mukana on myös objektien väritysohjelma. Olen viettänyt monta tuntia ohjelman parissa, tehden erilaisia esineitä:

N-Cube

Triforce

Mutta suurimpana luomuksenani täytyy esitellä Master Sword. Miekka on moninkertaisesti yksityiskohtaisempi kuin itse Zelda-peleissä, ja käyttää miltei kaiken tilan mitä Polygon Studio yksityiskohtien suhteen yhdelle objektilla tarjoaa.

Väreissä 1

Väreissä 2

Väreittä 1

Väreittä 2

Japanissa oli joissakin Nintendon valitsemissa liikkeissä mahdollisuus myös printata ulos omat 3D-objektinsa. Nämä objektit siis tulevat ulos tasaisella paperilla, jotka voi sitten itse taitella ja liimata kolmiulotteisiksi. Tekniikka oli käsittääkseni ihan toimivaa, ja printteri ei suoltanut ulos "mahdottomia" objekteja, vaan kaikki oli koottavissa.

Hauskana erikoisuutena mainittakoon myös, että Wario Ware on saanut alkunsa 64DD:llä. Polygon Studiossa on 7 mikropelin kokoelma, joita pelataan alati kiihtyvällä vauhdilla. Ja 5 näistä peleistä on tuotu miltei suoraan alkuperäiseen Wario Wareen. (mm. baseballin lyönti ja pyörivän sektorin pysäytys)

MARIO ARTIST: TALENT STUDIO

Talent Studio on kevyesti monipuolisin Mario Artist. Tämän pelin mukana tuli sekä Capture Cartridge, että siihen liitettävä mikrofoni. (Koko Talent Studio-paketti)

Talent Studiossa pystyi luomaan oman 3D-pelihahmon, vaikka omilla kasvoillasi (Capture Cartridgen tai Transfer Pak/Game Boy Camera-yhdistelmän avulla). Näitä hahmoja (tai pelissä valmiina olevia) voit sitten käyttää 3D-animaatioiden luomiseen. Animaatiossa sinä voit mm. käsin animoida hahmojen kaikkia ruumiinosia. Määritellä kameraliikkeet. Määrittää kuvatehosteita, tai piirtää suoraan kuvaan. Importata oman taustakuvan Paint Studiosta. Importata oman objektin Polygon Studiosta. Tekstittää tai dubata. Napata Capture Cartridgella äänitehosteita vaikka lempileffastasi tai pelistäsi.

MARIO ARTIST: COMMUNICATION KIT

Tämä "peli" on vain RandNet-yhteysdisketti, datan lähettämistä ja vastaanottamista varten, kaikista muista Mario Artisteista.

Mutta ainakin neljä muuta Mario Artistia oli vielä tekeillä. (mm. MA: Sound Maker ja MA: Game Maker�) 64DD:ssä oli PALJON luovaa potentiaalia.

Mario Artistit ovat täydestä japaninkielisyydestään huolimatta varsin navigointikelpoisia, kiitos kuvallisten ikonien. Toki alkuun tarvitaan aina paljon kokeilua, mutta sehän on osa viehätystä.

SIM CITY 64

Peli on käytännössä sama kuin Sim City 3000, sillä erotuksella, että peli oli täysin kolmiulotteinen. Voit mennä aivan katutasolle asti tarkastelemaan kaupunkiasi, ja myös jutella kaikille yksittäisille asukkaille. Voit myös importata peliin oman hahmosi, jonka olet Mario Artistissa luonut.

Sääli vain, että pelissä on niin rutosti japania. Rakentaminen kyllä sujuu kuin tanssi, kiitos kuva-ikonien, mutta kaikki statistiikat ym. ovat yksi iso mysteeri.

JAPAN PRO GOLF TOUR 64

10 aitoa, japanilaista 18-reiän kenttää, ja mukana kaikki Japanin tärkeimmät pelaajat. Pelistä löytyy myös pelaaja-editori. Normaalien kisojen lisäksi pelissä on myös erinäisiä ura-moodeja. Tämä peli oli DD:n ainoa, jota aikoinaan pääsi pelaamaan netissä.

Eipä siitä sen enempää, viime sukupolven paras golf-peli. Tosin eipä sitä kilpailuakaan tainnut paljoa olla.

KYOJIN NO DOSHIN: KAIHOU SENSEN CHIBIKKO CHIKKO DAISHUUGOU

Tämä oli laajennus Doshiniin. Tässä pelissä liikut �Doshin Exposition �96:ssa�, ja siellä sinä teet ystäviä virtsaamalla messuvieraiden ja messuemäntien päälle, ja välillä vaihdat diskettiä pelataksesi läpi yhden päivän normaalia Doshinia. Ja kun saat Doshinissa monumentteja, avaat Doshin 2:ssa mustavalkoisia, 160x120 resoluutioisia animaatiopätkiä. Lisäksi pelissä on eräänlainen minipeli, nimittäin itse Doshinin päälle virtsaaminen, jotta tämä paisuisi tarpeeksi isoksi murtamaan häkin, jossa häntä pidetään.

Vain Japanissa, ihmiset. Vain Japanissa.

Doshin 2 on kevyesti harvinaisin DD-peli, vain parin, kolmen tuhannen kappaleen painoksellaan ja siitä joutuu eBayssa maksamaan jotain 300 dollaria.

F-ZERO X EXPANSION KIT

Tämähän on varmasti monille se suurin syy hankkia DD. Näin myös minulle.

Kyseessä siis on laajennus F-Zero X:ään, ja siksi tarvitset myös alkuperäisen, japanilaisen version siitä N64:n kasettiaukkoon, ja Expansion Kitin DD:hen.

Ensinnäkin, laajennus tarjoaa sinulle 2 uutta Cuppia (DD1 ja DD2), kummassakin 6 kappaletta todellisia HC-ratoja. Erittäin tervetullutta. Lisäksi mukana on 3 uutta ajokkia, super-versiot Blue Falconista, Fire Stingraysta ja White Catista.

Toiseksi, pääset suunnittelemaan omia ajokkejasi.

Mutta tärkeintä pelissä on tietenkin omien ratojen suunnittelu. Käytössäsi on KAIKKI ominaisuudet, mitä normaalissa pelissäkin olet nähnyt. Voit siis tehdä aivan mitä haluat. Radan muodoista, leveydestä ja kallistuskulmasta aina radan ja maisemien ulkonäköön sekä taustamusiikkeihin asti. F-Zero friikeille erittäin kutkuttava tarjous. Itse suunnittelu on todella sujuvaa puuhaa. Kaikenlaiset muutokset ovat järkevästi jaoteltu valikoiden alle, joten japaninkieli ei niin paljoa haittaa. Hyvänä ominaisuutena mainittakoon, että pääset halutessasi sekunnissa ajamaan rataasi, eli näkemään muutokset siitä näkökulmasta millä on merkitystä. Ratoja voit disketille tallentaa peräti 100 kappaletta. Kaiken lisäksi voit ottaa 6 lempiluomustasi, ja tehdä niistä oman, yhtenäisen Cupin kisaamista varten.

F-Zero X Expansion Kit on toistaiseksi ainoa 64DD-peli, josta on olemassa englanninkielinen käännös.

JULKAISEMATTOMAT PELIT

JULKAISEMATTOMAT KOKONAISET PELIT

7th Legion
DD Sequencer
Desert Island
Dezaemon DD
Digital Horse Racing Newspaper
DT
Fire Emblem 64
Gendai Dai-Senryaku: Ultimate War
Jungle Emperor Leo
Mario Artist: Game Maker
Mario Artist: Graphical Message Maker
Mario Artist: Sound Maker
Mario Artist: Video Jockey Maker
Mother 3
Oriental Blue
Pocket Monsters 64
Pocket Monsters RPG
Project Cairo
Rev Limit
Super Mario 64 2
Suu
Unreal
Tank
Teo
Wall Street

JULKAISEMATTOMAT PELI-LAAJENNUKSET

Lamborghini 64 Add-On
Mission: Impossible 64DD
Mother 3.5
Pocket Monsters Stadium Expansion Disk
Quest 64 Add-On
Superman 64 Add-On
Tonic Trouble Add-On
Toukon Road: Brave Spirits Add-On
Zelda no Densetsu 64DD (Ura Zelda) (Julkaistiin karsittuna versiona GameCubella, nimellä "Ocarina of Time: Master Quest")

PELIT, JOTKA SIIRRETTIIN KASETILLE

Banjo-Kazooie 2 (Nimellä "Banjo Tooie")
Donkey Kong World (Nimellä "Donkey Kong 64")
Doubotsu Bancou
Gendai Dai-Senryaku: Ultimate War (Jäi julkaisematta MYÖS kasetilla)
Hybrid Heaven
Jungle Emperor Leo (Jäi julkaisematta MYÖS kasetilla)
Kirby 64 (Nimellä Kirby 64: The Crystal Shards)
Mission: Impossible
Morita Shogi 64
Mother 3 (Jäi julkaisematta MYÖS kasetilla)
Ogre Battle Saga (Nimellä "Ogre Battle 64")
Pocket Monsters Stadium
Rev Limit (Jäi julkaisematta MYÖS kasetilla)
Snow Speeder
Super Mario RPG 2 (Nimellä "Paper Mario")
Yosuke Ide's Mahjong Juku
Zelda no Densetsu 64 (Nimellä "Ocarina of Time")
Zelda no Densetsu Gaiden (Nimellä "Majora's Mask")