Magnavox Odyssey oli maailman ensimmäinen kaupallinen, kotikäyttöön tarkoitettu televisiovastaanottimeen liitettävä pelikonsoli. Laitteen pääkehittäjä oli Ralph Baer, ja se tuli markkinoille vuonna 1972. Odysseytä myytiin yhteensä yli 350 000 kappaletta, mutta se jäi silti myöhempien kilpailijoidensa, kuten yksinkertaisempien Pong-koneiden varjoon.

Ralph Baer esitti jo vuonna 1951 tv-pelikoneen idean tuolloiselle työnantajalleen, televisiolaitteita valmistavalle Loral-yhtiölle, mutta idea tyrmättiin. Baer kuitenkin jatkoi kehitystyötä myöhemmin, työskennellessään sotilaselektroniikkaa valmistavassa Sanders Associates -suuryrityksessä. Vuonna 1968 hänellä oli valmiina prototyyppilaitteisto, niin kutsuttu Brown Box, jolla pystyi pelaamaan useita erilaisia pelejä. Prototyyppi oli huomattavasti lopullista tuotetta kehittyneempi ja sisälsi muun muassa piiristön, joka toteutti peleihin värillisen taustagrafiikan. Taustagrafiikka kuitenkin jätettiin pois lopullisesta Odysseystä kustannussyistä. Sotilasalan yrityksenä Sanders Associates ei ryhtynyt itse valmistamaan peliä, vaan lisensoi tekniikan kulutuselektroniikkaa valmistavalle Magnavoxille.

Tekniikka

Monien muiden varhaisten videopelikoneiden tapaan Magnavox Odyssey ei sisältänyt tietotekniikkaa tai muistia, vaan pelit oli rakennettu itse laitteeseen perinteistä elektroniikkaa käyttäen. Pelejä pystyi vaihtamaan vaihtamalla myöhempien konsolien pelimoduleita muistuttavia kortteja, jotka kuitenkin sisälsivät peliohjelman sijaan lähinnä joukon hyppylankoja, joilla konsolin kussakin pelissä tarvittavat osat aktivoitiin.

Magnavoxin "pelimoduleja" myytiin sekä erikseen että kuuden pelin pakkauksissa. Lisäksi saatavilla oli valopistooli, jonka mukana tuli kaksi pelimodulia, jotka aktivoivat valopistoolia käyttävät pelit. Saatavilla oli kaikkiaan kaksitoista modulia.

Kuhunkin peliin kuului pelimodulin lisäksi kalvo, joka asetettiin tv-ruudun päälle taustagrafiikan virkaa hoitamaan. Lisäksi samaa pelimodulia saattoi käyttää useampi peli, jotka erosivat toisistaan vain siten, että toisen pelin yhteydessä käytettiin eri kalvoa.

Pong-oikeudenkäynti

Magnavox Odysseyn prototyyppi oli messuilla esittelyssä vuonna 1972, jolloin Computer Space -kolikkopelin toinen toteuttaja, Nolan Bushnell, pääsi kokeilemaan sitä. Pelistä vakuuttuneena hän perusti pian Atari-yhtiön, joka julkaisi vielä samana vuonna Pong-kolikkopelin, joka muistutti läheisesti Baerin koneen pöytätennispeliä.

Magnavox haastoi Atarin myöhemmin oikeuteen väittäen Nolan Bushnellin kopioineen pelin idean heiltä. Oikeus päätti Magnavoxin olevan oikeassa ja määräsi Atarin maksamaan sille korvauksen pelin idean kopioimisesta.

Pelit

Koneen mukana tuli kuusi peli-carttia ja näitten lisäksi myytiin erikseen muita pelejä.

Pelilistaa:
-Table Tennis
-Tennis
-Hockey
-Cat and Mouse
-Football
-Ski
-States
-Roulette
-Haunted House
-Analogic
-Submarine
-Simon Says
-Baseball
-Fun Zoo
-Handball
-Invasion
-Volleyball
-Wipeout(!)

Lisäksi oli saatavana Percepts, jonka sai vain lahjana koneen rekisteröintiä vastaan.

Näitten lisäksi oli Shooting Gallery 1TL950, jonka hinta oli $24,95. Settiä myytiin arviolta noin 25 000 kappaletta. Shooting Galleryyn kuului valo-kivääri ja neljä eri peliä ja pelikalvoa telkkarin ruutuun. Pelit olivat: Shootout, Shooting Gallery, Prehistoric Safari, Dogfight.

Nippelitietoa

-ITL 200 maksoi $100, mutta Magnavox-television oston yhteydessä sen sai hintaan $49.95, Ralph Baerin olisi kuitenkin halunnyt myydä konetta $19.95 hintaan
-Konetta myytiin arviolta noin 200 000 kappaletta
-Konetta myytiin vain Magnavoxin oman jälleenmyyntiketjun myyjien kautta
-Markkinointiväitteenä koneen väitettiin toimivan vain Magnavoxin televisioon kytkettynä. Väite oli tietysti perätön.