Colecovision
Yhdysvaltojen markkinoita dominoi 80-luvun alkupuoliskolla rautaisella kädellä Atari 2600-koneellaan, vaikka kyseessä oli tavallaan kahden kauppa Mattelin Intellivisionin purskutellessa mukana kilpailussa. Atarin markkinastrategia oli muotoutunut liikemies-keksijä Nolan Bushnellin aivoituksesta kehittää mahdollisimman halvoista komponenteista sarjavalmisteinen videopeli, jossa on vaihdettavat pelimoduulit pienellä sisäisellä muistilla. Laitteen tekniset rajoitukset yhtenäistivät pelien yleisilmettä ja tekivät valtaosasta pelejä hyvin lyhytkestoista viihdettä. Kauppojen kassakoneet kilisivät iloisesti etenkin joulun alla, kun määrä korvasi laadun ja kuluttajilla oli kiire ostaa taas uusi peli lapsiensa kyllästyessä muutamassa viikossa pikkujoululahjoihinsa.
Mattelilla oli jo pitkään seurattu kilpailijan strategiaa ja päätettiin vedota ilmeiseen epäkohtaan lähes katteettomilla myyntipuheilla 16-bittisestä laitteesta, jonka pelit ovat edistyneempiä ja sisältävät parempaa grafiikkaa. Taktiikka oli yllättävänkin onnistunut ja pelimyynnin ollessa kuumimmillaan Mattelilta loppui jopa moduulien tarra-etiketit. Suurimmassa kiireessä avuksi otettiin tavallinen paperi, joka leikattiin ja liimattiin käsityönä etiketille varattuun tilaan. Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Kuluttajat huomasivat kuitenkin pian tulleensa petetyiksi ja orastava siemen Suureen Videopeliromahdukseen oli kylvetty. Tähän markkinarakoon iski ColecoVision katteettomien lupausten sijaan erittäin näyttävillä käännöksillä ihmisille jo tutuista kolikkovideopeleistä. Myyntiargumenttina oli väite arcade-peleistä kotona. Kaupoissa pyörivät demopelit todistivat nopeasti epäileville kuluttajille väitteen todenperäisyyden. Atarin sitkein kilpakumppani oli yllättäen pieni nyrkkipaja Connecticutista.
Yhdysvalloissa elokuussa 1982 julkaistu Colecovision niitti nopeasti mainetta oman alansa laatukuninkaana. Laitteen ovh oli julkaisuhetkellä 175$ USA:ssa. Mikrobitti 1/1984 listaa koneen hinnaksi Suomessa 1595 mk, sisältäen Exidyn Mouse Trap-pelimoduulin. Pelimoduulien hinnan ilmoitetaan olevan 255-345 markkaa. Tekniikan Maailma 20/1983 ilmoittaa pelikasettien keskimääräiseksi hinnaksi 295 markkaa/kpl, joten samoilla linjoilla liikutaan. Mikrobitti tuomitseekin Colecon kalliiksi laitteeksi. Suppean pelivalikoiman todetaan olevan laadukas.
Suomessa on heti julkistuksen yhteydessä ollut saatavissa myös Colecon laadukkaita lisälaitteita, kuten rattiohjain yhdessä Segan Turbo- pelin kanssa hintaan 545 markkaa, Super Action Controller-arcade joystickit myöskin 545 markkaa, sekä Roller Controller-pallo-ohjain edelleen samalla hinnalla. Kaikkiin näihin paketteihin on sisältynyt yksi peli. Pelejä on Mikrobitin mukaan ollut saatavilla kaiken kaikkiaan alle 20 kappaletta. Tätä tuskaa lievittämään myös Suomessa oli saatavilla Atari-muunnin, eli adapteri, jolla koko Atari 2600:n laaja pelikirjasto oli pelattavissa Colecolla. Myös Atari-muunnin listataan 545 markan hintaiseksi.
Colecon kuvanlaatua kehutaan TM:n testissä 20/83, mutta perusohjain saa ansaittuja moitteita. Pelejä listataan olevan myynnissä kirjoitushetkellä 12 kappaletta. Vähäinen pelivalikoima saa kehuja. Lähes kaikki alkuvaiheessa Euroopassa julkaistut pelit ovatkin laadukkaita kolikkovideopelien käännöksiä. Tätä käytetään myös myyntiargumenttina ja rapakon takaisessa Coleco-paketissa onkin yhdessä koneen kanssa Nintendon Donkey Kong-kolikkopelikäännös myyntiä vauhdittamassa. Suomen paketin Mouse Trap on myös laadukas käännös Exidyn kolikkopelistä. Muita suuria kolikkopelihittejä on mm. Segan Zaxxon. Suomen julkaisupeleistä tiettävästi vain Smurf on omaperäinen peli ilman pelihallitaustaa.
80-luvun alun Suomen pelimaailma ja Colecovision
Colecon pelien esittely mediassa rajoittuu Mikrobitin ja TM:n satunnaisiin peliarvosteluihin. Euroopan julkaisujen kolikkopelikäännösten rintama on arvosteluissa hyvin esillä. WarGames-elokuvasta ideoitu strategiapeli on säännön vahvistava poikkeus Mikrobitissä 3/1984. Myöskin Epyxin Pitstop on hauska ja omaperäinen Formula 1-peli, ilman kolikkopelitaustaa. Peliä käy pelata myös Colecon rattiohjaimella. Valtaosalle pelaajista peli lienee tuttu Commodore 64:n versiona, jolloin pelaaminen on kuitenkin tapahtunut aneemisella perusilotikulla.
Harvalla oli varaa ostaa Colecoa uutena, saatikka sitten tyyriitä erikoisohjaimia. Orastava vuokraustoiminta maassamme tuli tässä hätiin ja suosittua ajanvietettä olikin vuokrata Coleco ja rattiohjain, sekä Turbo-autopeli viikonlopuksi pelattavaksi. Rattiohjain toimi keskikokoisilla sauvaparistoilla, jotka eivät kauaa kovassa pelikäytössä kestäneet ja verottivat näin oman osansa harrastajan kukkarosta. Rattiohjaimen vaihdekeppinä toimi peruspädi. Pädille oli oma syvennyksensä ohjaimessa. Toimiva ja mutkaton ratkaisu. Rattiohjain lukittiin pöytään imukupeilla ja pöydän alle iskettiin johdollinen kaasupoljin. Ohjain oli uutena tunnokas ja herkkä, joskin hieman lelumainen nykyajan mittapuulla.
Ilahduttavana yksityiskohtana eurojulkaisupeleissä oli myös suomenkieliset ohjeet, joiden käännöstyö oli pääosin laadukasta. Pelikotelot olivat huteroa kertakäyttöisen oloista pahvia, joka oli Suomessa kovaa valuuttaa äitien saunanlämmitys-salaliitolle. Aidot suomipelit ovat näin ollen usein myynnissä tänä päivänä ilman koteloa tai ohjeita. Saksan suuret markkinat ja kohtuulliset postikulut tulevat tässä avuksi tarjoten samoja pelejä saksankielisillä kansiteksteillä ja ohjeilla varustettuna noin 5-25 euron hintaluokassa. Vain taivas on kuitenkin kattona, kun kaksi keräilijää päättää haluta saman kohteen. Pelien eksaktien luettelohintojen sijaan ostohintoihin vaikuttaa usein nostalgian ja menetetyn lapsuuden kaipuun ruokkima into päästä pelaamaan tuttuja pelejä. Suomessa myydyt suuren levikin pelit ovat vielä tänäkin päivänä helposti hankittavissa. Suurimpia ja kaikille tuttu hitti on Donkey Kong, josta on kaksi versiota. Koneen mukana jenkeissä toimitettu 8 ktv:n versio ei sisällä kolmostason piirakkatehdasta. Tätä puutetta korjaamaan laitettiin myöhemmin myyntiin extended-versio, joka sisältää kaivatun puuttuvan tason. Tämä on jo Suomesta monta astetta vaikeammin hankittava peli.
Donkey Kongin, Mouse Trapin ja Turbon lisäksi Suomessa pelattiin Colecolla tietysti räiskintöjä, kuten Zaxxonia ja Cosmic Avengeria, sekä smurffattiin Smurffia. Myös loistava Pepper II esiteltiin Mikrobitin arvostelussa, samaten Spectravideon oudot tuotokset. Suuremmissa kaupungeissa asuneet muistavat ehkä myös Game Stationit ColecoVisionin pelipaikkoina.
Colecon monet ongelmat - lunta tupaan monella rintamalla
Connecticut Leather Company perustettiin vuonna 1932 tyydyttämään kenkäsuutareitten raakanahan tarvetta. Perheyrityksen johdossa häärivät veljekset Arnold ja Leonard Greenberg. Päätäntävalta oli Arnoldilla, jota kuvailtiin lyhyeksi ja äkkipikaiseksi mieheksi, jolla oli luja tahto laajentaa yritystä kovin ottein ja suurin riskein. Toiminta laajeni pikkuhiljaa muovibisneksen puolelle ja 60-luvulla myytiin jo yli miljoona lasten uima-allasta vuodessa. 70-luku ei alkanut ongelmitta, kun koitettiin miettiä myyntiartikkeleita myös syys- ja talvikaudelle. Konkurssi uhkasi 1978, kun moottorikelkkojen ja motocross-pyörien myynti takkuili.
Vuonna 1976 oltiin kuitenkin aloiteltu myös videopelipuolella Telestar-nimisellä Pong-kloonilla. Koneeseen tilattiin piirit videopelifirmojen hovihankkijalta General Instrument-yhtiöltä ja Greenbergin tilaus sattui olemaan ensimmäisenä jonossa. Tästä oli suurta etua Colecolle, kun G.I.:n tuotantovaikeuksien johdosta muitten pelifirmojen tilaukset viivästyivät. Colecon omat tuotantovaikeudet, satamalakot ja laitteen rajoittuneisuus vaikeuttivat kuitenkin myyntiä ja johtivat tälläkin saralla yli 22 miljoonan dollarin tappioihin. Itse Ralph Baer, mies Odysseyn takana palkattiin keksimään ratkaisu Telestaria riivaavaan ongelmaan, laite kun aiheutti radiohäiriöitä niin, ettei FCC-hyväksyntää laitteelle saatu. Baer keksi ratkaisun kilpailijan ongelmaan ja kone saatiin vihdoin myyntiin ennen isäinpäivää.
Vuonna 1981 Arnold Greenberg koki, että markkinat olivat kypsät uudelle konsolille, joka kilpailisi ennen kaikkea laadulla. Greenbergin tiimiltä meni lähes kaksi vuotta kehittää ColecoVision. Jälleenmyyjiä alettiin informoida uudesta superkonsolista vuoden loppupuolella ja laite esiteltiin seuraavana vuonna kuluttajaelektroniikan messuilla.
Vuoden 1982 heinäkuussa ColecoVision vihdoin näki päivänvalon. Aika oli otollinen, kun Atari ja Mattel keskittyivät keskinäiseen nahisteluun ja Coleco sai neuvoteltua sopimuksen Nintendon kanssa Donkey Kongin valmistuksesta ja myynnistä kotikonekäyttöön. Kuriositeettina mainittakoon, että Coleco maksoi 250,000 dollaria Donkey Kongin oikeuksista ja Atarin arvioidaan maksaneen 21 miljoonaa E.T.-elokuvan katastrofaalisesta videopelilisenssistä. Nintendo ei myöskään jäänyt lehdellä soittelemaan, jokaisesta myydystä Donkey Kong-moduulista Coleco maksoi 1,40 dollaria Nintendolle.
Alkuun Donkey Kongia myytiin vain konepaketin mukana ja kassakoneet lauloivat, kun kaikki halusivat päästä pelaamaan ennennäkemättömän hienoa kotiversiota tutusta kolikkopelistä. Puolen vuoden päästä aika oli kypsä myydä pelistä versiot myös Mattelille ja Atarille. Tässä strategiassa vanhoista koneen ruppanoistaan kiinni pitäviltä Mattelin ja Atarin omistajilta saatiin vielä nyhdettyä viimeisetkin pennoset hittipelillä, kun kaikki kynnelle kykenevät olivat jo ostaneet ColecoVision-konepaketin päästäkseen pelaamaan peliä.
Lakisyytteiden luvatussa maassa Universal-elokuvayhtiö keksi haastaa Colecon ja Nintendon oikeuteen väittäen Donkey Kongin oikeuttavan korvauksiin King Kongin oikeuksienhaltijan -kyseessähän oli ilmiselvä plagiaatti(!) Tästä lakijupakasta irti kiemurtelun hienoimpia nyansseja voi lueskella David Sheffin loistavasta kirjasta: Game Over - How Nintendo Enslaved Your Children and Gobbled Your Money. Coleco kuitenkin päätyi maksamaan royalteja Universalille jokaisesta myydystä Donkey Kong-pelistä. Myös Atari-adapteri aiheutti lakijupakan Atarin nostaessa syytteen, mutta vielä tästäkin kiemurreltiin vapaaksi. Myöhemmin lannistettua Ataria pilkattiin Colecon valmistamalla Geminillä, joka oli Atari-2600:n kloonikone.
Colecon tekniikkaa
Coleco oli sekä grafiikassa, että musiikkipuolessa huomattavasti pahimpia kilpailijoitaan Ataria ja Mattel Intellivisionia edistyneempi. Atari 2600:n Donkey Kong-versio osoitti kiistatta Colecon teknisen ylivoimaisuuden: ei vain kerta kaikkiaan voinut verrata Colecon version myöhemmin Mariona tunnetun putkimiehen seikkailuja Atarin epämääräisen oranssin pisteen hyppelyyn kuvaruudulla. Intellivisionin Lady Bug-versiossa on hyvää yritystä, mutta Colecon versiossa venytään jo aivan pelihallitunnelmaan. Vain välianimaatiot ja highscore-lista jäävät puuttumaan.
Colecon suoritin on aivan standardi 8-bittinen, jossa on 8 ktv:n RAM-muisti ja 16 ktv:n videomuisti, ei siis näennäisesti mitenkään ylivoimainen verrattaessa Atariin tai Matteliin. Tekniikan hinta oli kuitenkin halventunut sen verran sinä viitenä vuonna, jonka Atari oli ollut tuotannossa, että Colecon saatiin kustannustehokkaalla hinnalla Zilogin piirisarja, joka saattoi käsitellä jopa videokuvaa. ColecoVisionilla saattoi pyörittää yhtäaikaisesti 32 spriteä ruudulla 16 värillä 32 värin väripaletista! Äänipiiri kykeni laadukkaaseen kolmikanavaääneen ja tämä oli setti, joka teki kilpailijoista vaisua poikaa.
Tässä vielä raakaa dataa nippelifriikeille:
Suoritin: Zilog Z80A
Videoprosessori: TI TMS9928A
Resoluutio: 256×192, 32 spriteä, 16 väriä
Ääni: TI SN76489A
Video-ram: 16 ktv
Ram: 8 kb
Moduulien koot: 8/16/24/32 ktv
Ohjelmoijien näkökulmasta pelimoduulien 16 kilotavua pidettiin jo hulluna brassailuna. 8 ktv:n koodi oli optimoitua ja kaunista. Vaatimukset laajennetusta sisällöstä kuitenkin johtivat yhä tuhlailevampaan tilankäyttöön, eikä lisääntynyt muistitila hyödyttänyt pelaajia juuri lainkaan.
Kuriositeettina Colecossa on sama suoritin ja grafiikkapiiri, kun MSX1-standardin laitteissa ja Sega SC-3000 kotitietokoneessa. Myös laitteiden musiikkipiirit ovat lähes vastaavat, joten porttaukset näiden systeemien välillä olivat suhteellisen helppoja. Antarctic Adventure taisi tulla myös MSX:lle ja laajennettua 32 ktv:n Zaxxonia pelattiin niin MSX:llä, kun Sega SC:lläkin. Colecon oli tyytyminen suppeampaan, mutta erittäin kauniin pastellisävyisen Zaxxonin pyörittämiseen.
Colecon lopun ajat
Kotitietokoneet alkoivat syödä markkinoita videopeleiltä ja niinpä Coleco julkaisi Adam-kotitietokoneen vuonna 1983. Laite sai varovaisen positiivisen arvion jopa kotoisessa Tekniikan Maailmassa, mutta päätyi aiheuttamaan Colecolle yli 80 miljoonan dollarin tappiot. Vuoden 1984 suuresta videopeliromahduksesta Coleco pelastautui rimaa hipoen luopumalla kaikesta videopelituotannosta. Kaalimaan Kakarat pitivät Colecon pinnalla yli 600 miljoonan dollarin myyntivoitoilla vuonna 1985. Kuten monet muistavat, jakoivat Kakarat Tamagotchien kohtalon ja jäivät lyhytkestoiseksi hitiksi. Vuonna 1986 takkiin tuli 111 miljoonaa dollaria ja seuraavan vuoden 105 miljoonan dollarin tappiot olivat jo liikaa ja niinpä sitä seuraavana vuonna Coleco hakeutui konkurssiin.
Kun Coleco lopetti videopelituotannon vuonna 1984 se oli myynyt yli 6 miljoonaa ColecoVisionia vain kolmessa vuodessa. Kun huomioidaan suuri videopeliromahdus samaisena vuonna voidaan tulosta pitää loistavana. Ilman Adam-fiaskoa, Nintendon invaasiota ja suurta videopeliromahdusta olisi ColecoVision todennäköisesti selvinnyt 80-luvusta suosituimpana pelikoneena jenkeissä ja olisipa CBS Electronicsin Euroopan myyntimallikin varmasti lyönyt kampoihin Commodorelle ja sen miljoonille piraattipeleille parisen vuotta pitempään mahdollisten hinnanalennusten siivittämänä.
Colecovisionin meriitit ja anti harrastajalle
Coleco lanseerasi mahdollisuuden laajentaa videopelikonetta laadukkailla lisälaitteilla ja puutteistaan huolimatta Adam-laajennus on ainoa todella toimiva tietokonelaajennus videopeliin. Super Action Controller-joikkarit kestävät jopa vertailun tämän päivän Arcade-stick koulukunnan kanssa ja ovat erittäin haluttuja keräilykohteita alkuperäislaatikossaan.
Colecon Expansion Module #1, eli Atari-adapteri laajentaa Colecovisionin pelitarjonnan oman aikansa laajimmaksi. Käytössä on tällöin Atarin käsittämättömän laaja pelikirjasto, sekä yhä hiljalleen kukkiva homebrew-tuotanto ja vielä tämän päälle alkuperäiset Coleco-pelit ja Telegamesin uustuotanto.
Expansion Module #2, eli rattiohjain ei vanhemmiten ole yhtä tunnokas ja käytetyn laitteen ostajan tulisi testata ohjainta pelaamalla ennen ostopäätöstä. Ohjain on suhteellisen helposti hankittavissa.
Kolmas laajennus, eli Adam-tietokonelaajennus pakottaa ostoksille rapakon taakse virtuaalisesti tai konkreettisesti. Tiettävästi yhtään kappaletta ei ole Suomessa ollut avoimesti myynnissä viime vuosina.
Roller Controller on tunnokas trackball-ohjain, jota monet käyttävät rattiohjaimen sijaan sen tunnokkuuden johdosta. Laite on myös rattiohjainta helpommin korjattavissa. Ohjaimen hankinta pakottaa jälleen ulkomaanostoksille.
Colecovision on varmasti halvin tapa pelata tuttuja klassisia kolikkopelejä kotona ilman MAME:a tai muita emulaattoreita. Juuri Colecon versio on monelle se kaikista rakkain. Kiireinen nykypelaaja pyörittää Colecon pelejä ColEm-emulaattorilla PC:n näytöllä.
Kloonikoneet
Brittiläinen Telegames hankki oikeudet Colecovisioniin ja osti valtaosan Colecon pelivarastosta myyntiin nettisivuilleen. Myös muutama uusi peli näki päivänvalon Telegames-tuotemerkin alla. Vuonna 1988 Telegames alkoi valmistaa ja levittää Bit-Corporation-yhtiön suunnittelemaa Dina 2-in-1 ColecoVision kloonia. Telegames nimesi kloonikoneen uudelleen Telegames Personal Arcadeksi. Laite on paljon ColecoVisionia pienempi ja käyttää pädejä Colecon orginaalitatin sijaan. Ohjaimissa ei ole numeronäppäimistöä, se löytyy vain itse laitteesta ykköspelaajalle, joten kaksinpelien aloitus on mahdotonta. Laitteessa on yksi laajennusportti, mutta se ei ole kooltaan yhteensopiva virallisten Coleco-laajennusten kanssa. Laitteessa on yksi sisäänrakennettu peli, Meteor Shower. Laite on kärsinyt pahoista valmistevioista, jotka ovat pahimmassa tapauksessa aiheuttaneet laitteen vioittumisen, kun se on kytketty sähköverkkoon!
Myös muut valmistajat halusivat päästä jakamaan Coleco-kakkua ja tunnetut Coleco-adapterit löytyvät mm. Spectravideolle ja Salora Managerille. Nämä ovat kuitenkin itse ColecoVision-laitetta huomattavasti harvinaisempia tänä päivänä, eikä Managerin adapteria todennäköisesti koskaan olisi Suomessa julkisesti esitelty ilman Pelikonepeijoonien Manager-kontakteja ja kokoelmaa.
Pari huoltovinkkiä Colecovisioniin
Jos pelimoduuli ei toimi, niin kostuta pumpulipuikko alkoholiin ja puhdista liittimet. Muitakin konsteja on, mutta ohuita kontaktipintoja ei ole tarkoitus kuluttaa pois hinkkaamalla esim. hiekkapaperilla, vaan puhdistaa. Tarkoitukseen voi käyttää myös pyyhekumia.
Jos päätät avata moduulin, niin löydät ruuvit etiketin alta magneetilla. Tämä kuitenkin alentaa jälleenmyyntiarvoa.
Ohjaimen huollossa aukaisun jälkeen kontaktipinnat puhdistetaan ja voidellaan kevyesti ruokaöljyllä. Tämä on vanha niksi arcade-pelien huollosta, mutta tarkoitus ei ole kuitenkaan uittaa ohjainta rasvapurkissa.
Jos kuvaa ei tule näkyviin ja kone on toiminut samalla säädöllä, niin virtalähteen liitin kannattaa irrottaa ja puhdistaa huolella. Todennäköisesti joudut uusimaan virtalähteen.
Voit käynnistää myös yksinpelin kakkosporttiin kytketyllä perusohjaimella ja pelata sitten ykkösporttiin kytkemälläsi Atari-liitäntäisellä suosikkitikullasi, esim. TAC-2:lla. Mitään ei siis revitä irti virtojen ollessa päällä. Paljon kivempi myös meille huoltopuolen heeboille 
Linkit ja Colecovision artikkeliin liittyvät lähteet
Suomenkieliset lähteet ovat vähissä, mutta muutoin Coleco-harrastajaa vaivaa lähinnä runsaudenpula. Tähän esitykseen käytettiin lähteinä lähinnä Mikrobitti- ja Tekniikan Maailma-lehtiä, sekä www.classicgaming.com ja Wikipedia-nettitietosanakirjan tietokantoja. Kirjallisina lähteinä käytettiin Van Bureaun Supercade-kirjaa ja Steven L. Kentin kirjaa The Ultimate History of Video Games.
Esitys ei yritäkään olla kaiken kattava, mutta kiinnostuneen ja englanninkielentaitoisen harrastajan on suhteellisen helppo hakea lisätietoa vaikkapa ihan googlettamalla tai ClassicGaming-sivuston linkkejä seuraamalla. Tässä on koitettu luoda lyhyt suomenkielinen katsaus videopelien liitukauden parhaaseen ja tunnetuimpaan kotipelikoneeseen.
Kirjoittanut: Sunny 9.10.2005
