NEC PCEngine tietoa
80-luvun puolivälin taittuessa Nintendo hallitsi konsolibisnestä rautaisella otteella 8-bittisen matolootansa eli Japanissa Famicomin ja muualla NES:n avulla Segan yrittäessä yhdessä Atarin kanssa surkeasti kituuttaa kaukana “ison ännän” takana. Nintendo piti pelifirmat tiukasti valtansa alla diktatuuria lähentelevillä lisenssisopimuksilla ja esti näin hyvien pelien virran Segan teknisesti paremmalle Master Systemille. Samaan aikaan giganttinen japanilainen elektroniikkayhtiö NEC (Nippon Electronic Company) alkoi katsella paisuvia konsolimarkkinoita ja alkoi suunnitella oman konsolin julkaisemista, mutta huomasi pian, että siltä puuttui kokemusta konsolipuolelta, eikä sillä ollut kunnollista pelienkehitysporukkaa. Samaan aikaan Famicomille/NES:lle ja muillekin koneille pelejä julkaiseva Hudson Soft katseli samaan tapaan konsolimarkkinoita ja oli jopa kehittänyt oman piirisarjan konsolia varten, mutta joutui toteamaan rahavaransa, valmistusmahdollisuutensa ja imagonsa liian pieneksi markkinoilla pärjäämistä ajatellen. Nämä kaksi löysivät pian toisensa ja näin syntyi NEC PC Engine, jota NEC valmisti ja jolle Hudson toimitti julkaisupelit ja erikoispiirisarjan sekä peliformaatin.
Alkuun oli tarkoitus, että PC Enginestä tulisi tietokoneen ja konsolin ristisiitos, johon olisi lisävarusteena saatavilla näppis, disketti- ja CD-asema, hiiri ja ties mitä muuta, mutta pian huomattiin, että tämä hämmensi kuluttajia ja niin päätettiin julkaista vain pelkästään pelaamiseen tarkoitettu konsoli tietokoneen sijasta. Osa suunnitelluista lisävarusteista kuitenkin julkaistiin myöhemmin hiukan eri muodossa.
Koneen julkaisu osui lähes täydelliseen ajankohtaan 30.10.1987. Vaikka Nintendon konsoli olikin maineensa kukkuloilla, niin monet olivat jo huomanneet, että alunperinkin varsin vaatimattomilla tehoilla varustettu NES/Famicom ei mitenkään pystynyt pyörittämään käännöksiä uusimmista kolikkopeleistä ilman, että pelit suunniteltiin lähes kokonaan uudestaan ja peleihin lisättiin kalliita lisäpiirejä. Niinpä NEC:in ultratehokas ja upean näköinen valkoinen konsoli saikin välittömästi hyvän siivun markkinoista, vaikka ei Nintendon konsolia pystynytkään syrjäyttämään. Uskomatonta kyllä laitteen prosessori on NES:n 6502:n edelleenkehitetty versio HuC6280A, joka on yhä vain 8-bittinen, ainoastaan koneen grafiikkapiirit ovat 16-bittisiä. Jos olet joskus ihmetellyt sitä, että miksi Segan 16-bittinen Mega Drive lähestulkoon floppasi Japanissa, kun se julkaistiin 1989, niin syynä oli se, että PC Engine oli jo tukevasti kiinni markkinoiden kakkospaikassa ja Sega joutui tyytymään pelkkiin tähteisiin Japanin markkinoiden osalta.
USA:ssa NEC kuitenkin mokasi pahemman kerran. Kone saatiin sikäläisille markkinoille vasta 1989, kauan Japanin julkaisun jälkeen ja joutui kovaan taisteluun Segan kanssa, joka kääntyi varsin pian PCE:n tappioksi. Koneen USA-versio oli surkeasti epäonnistunut tekele. Alkuperäisen kauniin valkoisen koneen sijaan kamalalla Turbografx-16 -nimellä kirottu konsoli varustettiin rumalla ja isolla mustalla kotelolla ja huonoilla julkaisupeleillä. Monet koneen parhaista peleistä eivät koskaan nähneet englanninkielistä julkaisua ja monet huonot pelit taas päätyivät amerikan markkinoille pilaamaan koneen mainetta. Lisäksi Sega lapioi NEC:in päälle lokaa jatkuvalla syötöllä painottaen sitä, että NEC:in konsolin prosessori on vain 8-bittinen ja Mega Drive on täten ainoa 16-bittinen konsoli markkinoilla. Sega tietysti jätti “vahingossa” mainitsematta, että PCE:ssä on enemmän värejä ja monin paikoin parempi grafiikka kuin Segan konsolissa. Useita Segan kolikkopelihittejä julkaistiin myös PCE:lle (Outrun, Space Harrier II, Thunder Blade, Altered Beast ja Golden Axe) ja käännökset ovat yleensä huomattavasti Mega Drive versioita parempia. Poikkeuksena Golden Axe, jonka kääntäjät Sega huhun mukaan lahjoi vesittämään käännöksen. Saman epäilyksen kohteeksi joutuu myös Altered Beast, joka on ainoa CD-peli, joka vaatii kurjan System Card 1.0:n toimiakseen, lisää tästä laite-esittelyissä. Nämä Sega käännökset julkaistiin vain Japanissa, Sega lienee estänyt pelien USA julkaisut.
NEC PCengine pelit
PCE-konsoliperheeseen kuuluville laitteille on julkaistu valtava määrä pelejä sekä HuCard, että CD formaateissa. Monet pelit on julkaistu yksinoikeudella PCE:lle tai muiden koneiden versiot ovat huonompia. Esim. Castlevania: Dracula X:n SNES-versio Vampire’s Kiss on vain varjo alkuperäisestä. PCE on ehdottoman kannattava hankinta, pelejä saa eBaystä helposti ja monet konsolin parhaistä peleistä maksavat täydellisinä vain 10-15e eli kukkarollekin laite on ystävällinen tiettyyn rajaan asti.
NEC PCengine mallit
Nyt on aika esitellä PCE:n uskomaton mallikirjo kaikessa sekavuudessaan. Suosittelen keittämään pannullisen kahvia tai varaamaan näppiksen viereen pari energiajuomatölkkiä, jos meinaat lukea ja muistaa kaiken kerralla.
NEC PC Engine
Koneen ensimmäinen malli, joka siis näki päivänvalon 30.10.1987. Todella elegantin näköinen ja erittäin pieni (135mm x 130mm x 35mm) valkoinen tehopakkaus voitti japanilaisten pelaajien sydämet puolelleen varsin nopeasti. Peliformaattina laite käyttää pieniä luottokortin kokoisia Hu(eli Hudson)Cardeja, jotka pienestä koostaan huolimatta pystyivät varastoimaan silloisilla standardeilla valtavan määrän dataa. Tämä on luultavasti se koneen halutuin malli, joka on kuitenkin Japanin ulkopuolista käyttöä ajatellen hankalin. Koneesta saa kuvan ulos vakiona ainoastaan antenniliitännällä ja NTSC-signaalilla, joten se ei meikäläisissä telkuissa toimi ainakaan hyvin. RGB-muunnos onkin lähes välttämätön koneen käyttöä ajatellen, täältä löytyy hyvät ohjeet: http://www.gamesx.com/rgbadd/duorgb.php. Komposiittivideon ja stereo-ääniliittimet koneseen lisäävä AV-Booster-palikka on olemassa, mutta se on harvinainen ja kallis. Koneen alkuperäinen muuntajakaan ei täällä toimi, koska se syö 100-110V jännitettä, Euroopassa jännite on 220-230V, joten väliin vaaditaan ns. step/down konvertteri, josta saa ulos oikean jännitteen. Ainakin itse totesin helpommaksi ostaa yleismuuntajan, josta saa 9V jännitteelle, +liittimessä keskellä, ulos vähintään 900mA virtaa. Biltema on ehkä paras paikka tämän hankintaan. Itseltä tämä kone löytyy ja voin sanoa, että siitä en luovu. Koneen takaa löytyy laajennusliitin, johon voi kytkeä ties mitä jännää. Jo tässä mallissa on eräs kaikkia PCE-konsoleita yhdistävä ominaisuus: laitteessa on vain yksi ohjainportti, jo kaksinpeliin vaaditaan siis multitap, joita onkin iso liuta eri valmistajilta, Bomberman viidellä pelaajalla on todella hauskaa.
NEC PC Engine CoreGrafx I
Laite on muuten identtinen peruskoneen kanssa, mutta tässä on vakiona komposiittivideoulostulo vanhan antenniliitännän sijasta, joten käyttö Japanin ulkopuolella on helpompaa. Tarkistat vain, että telkussasi on NTSC-tuki. Koneen ulkoasu muuttui myös: koko pysyi samana, mutta väri muuttui tummanharmaaksi ja muotoilukin on hiukan erilaista. Ohjainkin muutti väriä ja toimintanappien yläpuolelle ilmestyi kaksi vipua, joista säädetään nappien turbotulitusta. PCE on yhä ainoa konsolisarja, jonka ohjaimissa on ykköskonetta lukuunottamatta turbot vakiona. Kuva ja äänet tulevat ulos DIN-liittimestä, jonka pinnijärjestys löytyy täältä: http://www.gamesx.com/avpinouts/duoav.htm Sama liitin löytyy lähes kaikista PCE-sarjan koneista.
NEC CoreGrafx II
Nyt alkaa mennä hankalaksi. Pian alkuperäisen Coren julkaisun jälkeen NEC pukkasikin pihalle laitteen kakkosversion. Ainoa ero aikaisempaan on kulmikkaampi muotoilu ja tekstien värin muuttaminen sinisestä oranssiin, mihinkään muuhun ei kajottu. Mitään järkeä tämän julkaisussa ei tunnu olevan, lisäksi on esitetty arvioita joiden mukaan kumpaakin versiota olisi alkuun valmistettu yhtä aikaa. Muuntajien kannalta samat löpinät pätevät myös CoreGrafx konsoleihin alkuperäisen PCE:n lisäksi. Valkoisen PCE:n valmistus jatkui myös rinnan Corejen kanssa.
NEC PC Engine CD-Rom2
Joulukuussa 1989 ilmestyi ensimmäinen CD-levyä massamuistina käyttävä pelilaite, CD-Rom2. Yksinään asemalla ei tee musiikkilevyjen soittamisen lisäksi mitään, vaan se on kytkettävä johonkin PC Engine -konsoliin pelien pelaamista varten. Väliin tarvitaan vielä Interface Unit -niminen laite, jonka kautta PC Engine ja asema saavat virtansa. IFU:ssa on lisäksi komposiittivideo- ja stereoääniulostulot normaaleilla RCA-liittimillä toteutettuna, eli mitään erikoisella DIN-liittimellä varustettua kuvapiuhaa ei tämän kanssa tarvita, toisin kuin muiden PCE sarjan konsolien kanssa. Signaali on kuitenkin yhä NTSC:tä, joten tarkista telkkarisi. CD-asema aloitti komeilla välianimaatioilla varustettujen pelien tulvan, vaikka alkuun näyttikin, että laite floppaa. CD-peleistä suuri osa on japaninkielisiä seikkailu- ja roolipelejä, joten niistä ei japania osaamattomalle ole juurikaan iloa. Monet konsolin parhaista räiskinnöistä ja eittämättä yksi koneen parhaista peleistä, Castlevania: Dracula X ovat kuitenkin CD-pelejä, joten aseman ostaminen kannattaa. CD-Rom2+Interface Unit on todella sähkösyöppö yhdistelmä. Jännite ja napaisuus on sama kuin yllämainituissa koneissa, mutta virtaa pitää motista tulla ulos vähintään 1500mA, Biltemasta saa näinkin tehokkaita muuntajia. Tämä asema on toisaalta kauneutensa takia halutuin asema ja sitten taas vihatuin, koska pahimmillaan asema voi olla 16 vuotta vanha ja koska nämä ovat alunperinkin heppoisia, niin toimivuus voi nykyään olla kovin heikkoa.
NEC PCEngine System Cardit
CD-asema on yksinään täysin tyhmä laite: se ei sisällä CD-pelien käyttöjärjestelmää, eikä muistia, joten PC Enginen HuCard porttiin on asetettava nämä sisältävä System Card, joita on yllätys, yllätys, monenlaisia!
System Card 1.0
Aivan ensimmäinen kortti, jonka sait käteesi, jos ostit CD-aseman pian julkaisun jälkeen. Todettiin pian kovin bugiseksi ja korvattiin. Vaaditaan vain yhden pelin, Altered Beastin, pelaamisen, sillä muilla korteilla peli tilttaa kakkoskentän alkuun.
System Card 2.0
Ensimmäisen kortin bugiton versio, ei muuta eroa. Ehkä yleisin kortti.
Super System Card 3.0
Vasta kolmas kortti toi jotain itse peleihin vaikuttavaa mukanaan. Kortissa on aikaisempaa enemmän muistia, mikä mahdollistaa kauniimmat pelit. Tämän kortin vaativien pelien kansissa on Super CD-Rom -logo. Tämä kortti on se mikä kannattaa hankkia, tällä toimivat toki myös kakkoskortin pelit.
Arcade System Card
Julkaistiin PCE:n elämän ehtoopuolella. Julkaisu myöhästyi harmittavasti johtuen kortteja valmistavan tehtaan tulipalosta juuri julkaisun alla. Kortti toi mukanaan tarvittavan määrän muistia Neo Geo käännösten pyörittämiseen, mutta johtuen myöhäisestä julkaisusta vain 30 korttia hyödyntävää peliä saatiin markkinoille ja näistäkin 18 toimi myös vanhemmalla Super System Cardilla. Tästäkin piti sitten vielä julkaista kaksi eri versiota: Pro-versio CD-Rom2+Interface Unit -comboa varten ja Duo-versio Duo-sarjan yhdistelmäkonsoleita ja Super CD-Rom2-asemaa varten, näistä laitteista lisää kohta. Kortti on yhteensopiva aikaisempien kanssa, joten tämä on oikeastaan ainoa, jonka tarvitset, mutta varsinkin Pro:n hinta on kova.
Muut NEC PCengine sälät
Super CD-Rom2
Jossain vaiheessa NEC päätti korvata vanhan CD-Rom2+Interface Unit-combon yksinkertaisemmalla asemalla, jonka kytkemiseen ei enää vaadita IFU:a ja jossa olisi uusi Super System Card 3.0 sisäänrakennettuna. Näin syntyi uusi asema, joka on kyllä varsin näpsäkkä vehje ja vanhaa varmempi, mutta maksaa hunajaa. Huomattavasti vanhaa asemaa harvinaisempi härpäke.
NEC PC Engine Shuttle
Älyttömyyden ylistys. NEC julkaisi tämän ilmeisesti lapsia varten tarkoitetun koneen, joka on toiminnaltaan muuten identtinen vanhan peruskoneen ja CoreGrafx-laitteiden kanssa, mutta takapaneelin laajennusliitin on erilainen, eikä koneeseen täten voi kytkeä kumpaakaan CD-asemaa. Laite on nimensä mukaisesti avaruusaluksen muotoinen ja sen mukana toimitettiin uudelleenmuotoiltu batarangia muistuttava ohjain, jota myytiin kyllä myös erikseen. Omistan oman tietämykseni mukaan Suomen ainoan Shuttlen.
NEC SuperGrafx
Vuonna 1990 NEC julkaisi yhtäkkiä PC Enginen tehokkaamman version vastaiskuna Super Nintendolle. Laite oli kuitenkin teknisesti hiukan epäonnistunut (prossu ei pysynyt uusien grafiikkapiirien perässä, vai oliko toisinpäin?) ja CD-pelit olivat jo vallanneet , joten NEC löi tuotantolinjan kiinni varsin nopeasti. Laitteelle julkaistiin vain 6 peliä ja niistäkin yksi toimii myös perus enginellä. Kone on täysin yhteensopiva aikaisempien HuCard pelien kanssa ja sen voi kytkeä kumpaankin CD-asemaan, mutta vanhempaa ja IFU:a varten vaaditaan RAU30 niminen adapteri, koska kone on niin iso. Tämä on ainoa laite, jolla voi yhdessä CD-aseman kanssa pelata jokaista julkaistua PCE peliä. Varsin kallis kone nykyään ja paras peli, 1941 Counter Attack, on vielä kalliimpi.
NEC PC Engine GT
NEC:in vastaus Game Boylle eli kannettava PC Engine. Muotoilultaankin varsin samannäköinen pelipojan kanssa, mutta musta. Syö samoja HuCardeja kuin emokonsolikin.
NEC PC Engine Duo
21.9.1991 julkaistiin ensimmäinen peruskoneen ja CD-aseman samoihin kuoriin laittava yhdistelmäkonsoli. Laitteessa on Super System Card sisäänrakennettuna. Duo-sarjan ensimmäinen kone on nätti katsella ja nykyään kallis, mutta sillä on hiukan helposti särkyvän laitteen maine. Alkuperäisen laatikon ja kaikkien lippujen ja lappujen kanssa erittäin hintava kone. Mahdollisuus käyttää akulla, jossa en kyllä näe mitään järkeä.
NEC PC Engine Duo-R
Toiminnaltaan täysin sama kuin alkuperäinen Duo (paitsi, että tätä ei voi käyttää akulla, jonka NEC jostain syystä alkuperäiselle Duolle julkaisi), mutta väri on muuttunut vaaleanharmaaksi ja koppa hiukan muuttunut. Ilmeisesti tarkoituksena on ollut suunnitella helpommin massatuotantoon soveltuva ja samalla alkuperäistä Duoa jämäkämpi kone.
NEC PC Engine Duo-RX
Viimeinen alkuperäiseen vuodelta 1987 peräisin olevaan tekniikkaan perustuva NEC-konsoli tuli ulos 24.6.1994 pian Duo-R:n jälkeen. Ennen tätä NEC oli jo julkaissut PC-FX-konsolin, joka ei enää ole PCE yhteensopiva. Taas muutokset aikaisempiin Duoihin ovat minimaalisia, vain pari kosmeettista muutosta laitteen koteloon. Mukana tuli uusi 6-nappinen ohjain, joka on lähes identtinen PC-FX:n ohjaimen kanssa. Kapulassa on kaikille kuudelle napille erillinen turbokytkin. Jo aikaisemmin oli julkaistu Avenue Pad-6-ohjain, jossa on kuusi nappia Street Fighter 2:sta varten, mutta sitä myytiin vain erikseen.
NEC PC Engine LT
Perusengine isolla (koneen kokoinen) littunäytöllä, TV-antennilla (!) ja sisäänrakennetulla ohjaimella varustettuna. Kyseessä siis kannettava, mutta toimii vain verkkovirralla. Koneessa myös ohjainportti ulkoista kapulaa varten ja takana laajennusportti CD-asemia varten, vaatii kylläkin ainakin toisen aseman kanssa adapterin väliin, CD-aseman kanssa ei tätä kyllä oikein voi enää kädessä pitää Kaikista tähän mennessä mainituista koneista tämä on kaikkein kallein, puolentuhatta euroa on ihan normaali hinta. Näyttö on erittäin korkealaatuinen ja laite on muutenkin todellinen luxus kone, joten hinta on sen mukainen.
NEC Turbografx-16
PCE:n USA versio. Iso, musta ja ruma. Teknisesti sama kuin alkuperäinen japsikone, tässäkin pelkkä antenniulostulo, mutta toisin kuin japsikoneen kanssa, niin komposiittiulostulon ja tallennusmuistin omaava boosteri oli USA-version kanssa aikanaan “puolistandardi” lisävaruste ja koneen ostaminen ilman sitä on varsin järjetöntä. Koneella ei voi pelata japsipelejä ilman adapteria sillä HuCard-portin pinnijärjestys on muutettu. CD-aseman kytkeminen käy ihan samoilla säännöillä kuin japsimallinkin kanssa, laitteet vain kosmeettisesti erilaisia, eikä Jap ja USA koneiden asemia voi vaihtaa keskenään. CD-peleissä ei ole maakoodeja, joten ne käyvät mihin tahansa koneeseen kunhan oikea System Card löytyy. Yksi outous on myös se, että koneen ohjainportti muutettiin alkuperäisestä mini DIN:stä isompaan DIN-liittimeen ja ohjaimetkaan eivät täten ole yhteensopivia japsimallin kanssa. Koneen käyttöä Suomessa haittaa muuntajan erittäin outo jännite: 10.5V, jota ei kyllä mistään Bilteman yleismuuntajasta saa ulos. Ainoa vaihtoehto on siis ostaa step/down-konvertteri (Suomi 230V—>USA 100-110V). Halvempi kuin perus japsikone, mutta tuon step/downin kanssa hinta nousee samalle tasolle ja adapterista, jolla koneella voi pelata japanilaisia HuCardeja, joutuu pahimmillaan maksamaan saman verran kuin koko japsikoneesta!
NEC Turbo Express
Sama kone kuin PC Engine GT, mutta pelaa USA-pelejä. Ulkoisesti laitteet lähes identtiset.
NEC Turbo Duo
Duon USA-versio, ainoa ero japsiversioon on se, että koneeseen käyvät vain USA HuCardit. CD-peleissä ei maakoodausta, joten japanilaiset CD-pelit pyörivät tällä ongelmitta. Jostain syystä tähän koneeseen vaihdettiin sama ohjainportti kuin japsimalliinkin.
NEC PC-FX
Ei enää PCE yhteensopiva, mutta mainittakoon nyt tässä, niin kukaan ei vahingossa osta tätä PCE:n sijasta. NEC:in seuraavan sukupolven konsoli vuodelta 1994. Ideana oli tehdä konsoli, joka pystyisi pyörittämään markkinoiden parhainta Full Motion Videota, ikävä vain, että multimediaskeiden aika oli jo auttamattomasti ohi ja 3D-grafiikka teki tuloaan, joten koneella ei ollut mahdollisuuksia Segaa, Sony ja Nintendoa vastaan. NEC vielä pahensi asiaa päättämällä, että koneelle ei julkaista saman tyylisiä pelejä kuin PCE:lle, joten vanhojen klassikoiden jatkot jäivät näkemättä. Pelejä julkaistiin kuitenkin vuoteen 1999 asti n. 150 erilaista, suuri osa erilaisia anime/manga-sarjoihin perustuvia FMV-pelejä plus muutama todella haluttu yksinoikeusräiskintä.
NEC PCengine Kloonit
PCE:stäkin tehtiin kopioita, sekä laittomia, että laillisia. Korean markkinoille tehtiin Vistar-nimistä konetta, jossa on USA-koneen kuoret vaaleampina, mutta japsikoneen aluekoodi. Laite oli ilmeisesti NEC:in lisensoima, koska se on tehtaan osista valmistettu. Kiinassa taas tehtiin useampaakin kloonia yleensä Shuttle-konsolista kopsattuihin kuoriin, yleisin on varmaan PC Boy-niminen viritys, joita on eBayssäkin liikkunut.
NEX PCengine Outoudet
Pioneerin Laseractive-multimediahärpäkkeeseen tehtiin laajennut, jonka avulla koneella voi pelata PCE-pelejä. Lisäksi vain Japanissa julkaistuun Sharpin X68000/X1-kotimikrosarjaan kuuluu kone, jolla voi pelata myös PCE-pelejä.
Pari hyödyllistä neuvoa aloittelevalle PCE-käyttäjälle
- Varo eBayssä myytäviä halpoja Castlevania:Dracula X ja Sapphire -pelejä, ne ovat 90% varmuudella piraattikopioita. CD-peleissä ei ole kopiosuojauksia, joten niitä on helppo polttaa PC:llä. Samaan sarjaan kuuluvat satoja HuCard-pelejä sisältävät CD:t. Aito Dracula X maksaa 50-100e ja Sapphire yli satasen. Sapphiresta on myös ns. kakkospainos, joka on Japanissa paikallisille markkinoille tehty väärennössarja, jota on lähes mahdoton erottaa aidosta. Vain yksi takakannen logo on kuulemma hiukan erivärinen, mutta eron huomaa vain jos voi verrata aitoa ja väärennöstä vierekkäin. Väärennössarja tehtailtiin, koska pelin ykköspainos on todella pieni (muutama länsimainen lähde väittää, että peliä ei julkaistu virallisesti, mutta tämä ei pidä paikkaansa) ja peli ehkä koneen paras avaruusräiskintä. Väärennöspainos on laadultaan niin hyvä, että siitäkin maksetaan nykyään 30-50e ja myyjät yleensä ilmoittavat kyseessä olevan väärennös, väärennöstä kutsutaan yleensä “2nd editioniksi” eli kakkospainokseksi, niin lähellä se on aitoa asiaa.
- Varsinkin CD-Rom2-asemat alkavat olla käyttöikänsä päässä. Tarkista aina myyjältä aseman toimivuus, jos sitä ei kunnolla mainita. Ylipäätänsä PCE:n CD-laitteet ovat valitettavan herkkiä hajoamaan ja esim. CD-asemaltaan viallisia Duoja liikkuu varsin runsaasti.
- Ei kannata ostaa looseja eli ilman koteloa ja ohjeita olevia HuCardeja. Ne menevät helposti hukkaan ja kotelon ja ohjekirjan hankkiminen jälkeenpäin on lähes mahdotonta. Vaikka kotelot ovat varsin samanlaisia kuin normaalit CD-kotelot, niin niissä olevat tarrat tekevät niistä täysin yksilöllisiä.
NEC PCengine linkit
www.pcecp.com
Ehkä netin paras sivusto, jossa kuvakaappaukset ja kansikuvat lähes jokaisesta julkaistusta PCE-pelistä. Pelien nimet
käännetty japanista englantiin niin kuin pitääkin.
pcenginebible.roarvgm.com
Lyhyitä arvosteluja, kuvia, yms. PCE-peleistä. Oikean pelin etsimistä haittaavat välillä pelien nimissä olevat käännösvirheet.
nfg.2y.net/games/pce/
101 salaisuutta PCE:stä, tai ei nyt ihan…
Wikipedian PCE-osasto
Wikipedian tietosivu PCE:stä.
www.pcenginefx.com/PC-FX/
PC-FX:lle omistettu sivusto.
pcenginefx.com/main/
Edellä mainitun sivuston etusivu, josta pääsee myös pienemmälle PCE-alueelle
Teksti: Taneli Lukka aka Gorgane 2005
